Valmista on

Nyt alkanee sitten se vieroitus vaihe, kun kakkos ET on valmis.
Ettei käy niinkuin Virkulle joka kieltää ongelmansa ja tekee vaan kännykkäpusseja nykyään ;)

Laukun teko meni yllättävän mutkattomasti, vaikka hieman taistoa oli korkeuden kanssa. Olisin halunnut tehdä korkeamman kuin mitä ohjeessa, mutta jos olisin tehnyt -tai siis kun tein - yhden kuvion enemmän, siitä olisi tullut aivan liian korkea. Ja taas purettiin..
Eli korkeus on sama kuin ruskeassa ET;ssä mutta sanka on lyhyempi. Aika paljon lyhyempi. Ruskeassa tein siitä liian pitkän ja nyt oottelen että koska siitä tulee perässä vedettävä malli, se kun tuntuu venyvän ihan silmissä.


Lanka on virolaista villalankaa ja sitä kului n. 100-150g.
Koko on 30/40cm ja hihna on n. 70cm.
Reunaan tein kerroksen puolipylväitä, niinkuin joku fiksu neuvoi. Katellaan miten käy.

En tiedä liottelenko kuumassa vedessä vai annanko olla tälläisenaan. Pelkään että onnistuisin pilaamaan sen ja sit harmittaisi.

Mieli tekisi laittaa vuori, mutta en ole ainootakaan sellaista tehnyt ja tuo ompelu ei ole oikeen mun juttu ollut koskaan että vähän jänskättää. Eli jos jotain vinkkejä asiaan löytyy niin mielellään otetaan vastaan.
En kyllä tiedä että kannattaako tälläseen laukkuun edes laittaa vuorta, mutta oon täällä katellut noita laukkuja ja kyllä se vuori tekee laukusta ihan toisen näköisen. Puhumattakaan siitä käytännöllisestä puolesta, ei putoile tavarat raoista, jne.


Ja loppuu vielä se perinteinen, eli musaa. Tää on ehkä maailman kaunein biisi ja vielä 80-90 luvulta, kelatkaa..

Sukkapuikot järjestyksessä, muut ihan levällään

On sitten ET- laukku ongelma tullut mullekin tutuksi. Virkulla meni se todella pahaksi ja teki laukkuja ihan kasapäin, ennenkuin sitten eräänä päivänä vaan koukku putosi lattialle ja Täts It ja loput kirjeessä.
Toivon että mulla ei tauti etene noin pahaksi mutta pahalta näyttää koska toista ollaan jo tekemässä.
Oonkin miettinyt, että kun minä en ole yhtä nopea virkkaamaan kuin Virkku, niin eikös se tarkoitakin sitä, että tautikaan ei etene yhtä nopeasti kuin Virkulla? Eikös?

Ja tältä se sitten näyttää, ilman salamaa vissiinkin..



Äiskä alkaa vihdosta viimein hyväksyä mun kutomis-innostuksen ja nyt pyrkii vaan saamaa puikot johonkin ojennukseen, etteivät loju pitkin kämppää.
Oli tehnyt siskonsa työverstaalla, ja epäilen, että myös siskonsa avustuksella mulle yllärin. Puikkotelineen!




Se oli piiikkasen liian pieni isoille puikoille, mutta koukut ja sukkikset mahtui siihen paremmin kuin hyvin.
Ja tilasin seuraavaksi vähän isomman, isoille puikoille. Ei tainnut Äiskä tajuta, mihin päänsä lykkäsi.. Mutta mää tykkään!


Ja näin loppuun vielä, kuten tapoihin jo kuuluu, jotain pientä kivaa.
Tällä kertaa kysymme; "mistä yleissivistävästä elokuvasta tämä biisi on?"
Oikein vastanneitten kesken arvotaan kerä, pari, lankaa. Ja vastaukset kommentti looraan, tietty.

No nyt se on valmis

Olen taistellut sen kanssa kynnet ja muut käden osat verillä mutta nyt se on valmis. Perkele!



Niin ikävää kuin se välillä olikin, varsinkin pohjan teko ja tuo perhanan hihna, aloin tekemään villalangasta uutta.
Löysin kaupasta virolaista violetti-oranssi-vihreää villalankaa ja siitä saattaa tulla hieno. Tai sitten ihan järkky, mene ja tiedä.
Idea tuli yllättäen Virkulta joka tehtailee näitä ET-laukkuja ihan työkseen. Hää oli tehnyt raidallisen kassin ja ainakin se näytti ihan kivalta.
Ja aattelin dipata sen lämpimään veteen jos saisin sen jollain ihmeen keinolla huopumaan vaan hiukkasen, että pitäisi kuosinsa eikä löpsähtäisi. Eikä myöskää huopuisi ihan vallan, jolloin kaikki kivat kolotkin katoaisi.

Mä oon katsokaas niin vähään tyytyväinen ja vaatimaton ;)


Ja taas tähän loppuun jotain pientä kivaa, eli kuka pelkää kummituksia?????

Se vanhuus, se vanhuus

Nyt se sitten on virallista; tästä ei enää nuorruta.
Eilen pamahti selkä niin, että tänään sen kuuluisan kirkon kellonsoittaja näyttäisi hyväryhtiseltä.
Ei siinä sitten muuta kun relaksantit kehiin ja loppupäivä menikin sopivassa sumussa.
Mitä seuraa tää yö huhkiminen kun kooma alkaa helpottaa.
Kävin morjestamassa Iskää sairaalassa ja hoitsut näytti siltä, että kipittivät ensitöikseen tarkastamaan lääkekaapin kunnon. Kun eihän sitä koskaan tiedä..

Huomenna jos ei tää ala helpottaa, niin loppuu se kuuluisa huumorintaju.

Tiedättehän te kun elokuvissa ihmiset kävelee iloisena ja hilpeänä, askel keveänä ja taustalla soi aina joku kiva biisi. Normaalisti se on tietysti Yelloa mutta ei pojat, ei tänään.
Usein kävellessäni oon miettinyt mikä biisi soisi just sillä hetkellä ja tänään tajusin mikä olis mun sellanen overall-biisi. Eli siis sellanen paremman-puutteessa-perus-biisi.
Ja se on tämä.



Ja jos joku jostain mystisestä syystä ei tiedä mitä tarkoitin Yellolla, tässä olis.




Siis mitenkä niin mun elämä on tylsää ja mulla ei ole todellisia asioita mitä miettiä???

Vanha se vaan jaksaa vääntää

Se on sitten Tammerfest festattu ja jälkilöylyt kärsitty.
Torstaina oli tarkoitus mennä kattomaan PMMP;tä mutta olivat pirulaiset myyneet kaikki liput.
Ja kun en ole hirveä fani niin en ajatellut hommata niitä etukäteen. Mikä oli virhe.
Päädyttiin kattomaan jotain vähemmän hyviä ja vähemmän kuuluisia bändejä festaripuistoon josta matka jatkui lähimpään baariin.
Olen varmaan nyt virallisesti vanha kun en jaksanut enää innostua parikymppisten parinhausta. Loppuilta istuttiin sitten kaikki 4 naista pöydässä naputtamassa tekstiviestiä omalle kullalle, että kiva kun oot olemassa. Helvetillistä olis jos pitäis vielä seuraa ettiä tässä iässä. Vai oltiinkohan me sittenkin vaan väärässä baarissa??

Seurauksena tästä hurjasta festaamisesta Perjantai 13 sitten olikin nimensä veroinen. Tiesi taas juoneensa - mitä masentuneena ei tajua ennenkuin vasta seuraavana päivänä - ja Miehen vittuilu ei asiaa auttanut juurikaan. Tiedän, että sääli on sairautta mutta tarviiko sitä vahingonilonsa näyttää niin "näkyvästi"? Eikö sitä voi vaan hiljaa nauraa sisäänpäin?

Käsityö rintama sen sijaan voi hyvin. Nyt kun olen vanha, saan rauhassa virkata ja kutoa, koska sitähän vanhat naiset tekee.
Aloitin ET;ssä olleen laukun ja tehtyäni pohjan 6 kertaa, sain silmukkaluvuksi 160 ja pääsin tekemään muutakin. Pari kertaa olen purkanut nekin, mutta hiljaa hyvä ja silleen.
Laitan kuvia kunhan saan kameran takaisin hoidosta.

Ja näin lopuksi - ja koska kuvattomat postaukset ovat typeriä - teille hieman vanhempaa musiikkia, aiheeseen sopivasti.



Ja omistan tämän nuorelle Jussille jonka kanssa kinasimme onko tämä Limp Bizkitin oma biisi vai ei ;)

Lankaa, lankaa, lankaa

Tänään kävin pitkästä aikaa lankakaupassa. Päässä pyöri Virkun käsky mennä sinne ja tänään sitten pinnistin. Jeee!

Oikeasti kävin Äitin kanssa kaffettelemassa ja samalla poikkesin hakemassa huiviin lisää lankaa.
Rahatilanne huusi hoosiannaa, kuten yleensä lankakaupassa, koska ei olisi ollut taloudellisesti viisasta shoppailla, mutta minkäs teet.

Nyt vaan ootetaan inspistä huivin tekoon kun tekisi vaan mieli virkkailla pipoa. Novitan lehti ilmestyi tänään ja odotukset ei ollu kovin korkeella, kun viime lehdet ei ole tarjonnut kauheesti mun silmää miellyttäviä juttuja, mutta sepä pääsi pirulainen yllättämään.
Ihastuin mm. 7 veikka-liitteen virkattuun baskeriin ja siihenkin oli pakko ostaa lankaa. Koskaan kun ei tiedä milloin kylmä yllättää..
En vaan ole keksinyt mikä noissa baskereissa viehättää, kun teen niitä läjäpäin mutta käytön kanssa on vähän niin ja näin.
Siihen kuuluisaan ET- lehden kassiin meinasin ostaa lankaa, mutta onneksi käteinen loppui ja pankkikorttia ei ole.
Pakko koittaa saada noita vaiheessa olevia valmiiksi ennenkuin alottaa uutta. Mulle tuon laukun teko kun ei ole mikään välipala vaan ihan täys päivällinen.


Ja näin lopuksi vielä jotain ekstraa kaikille kissa ihmisille!

Huoh...

Sitten kun on lämmin ilma, niin se tosissaan on LÄMMIN.
Henki meinaa lähteä eikä pysty tekemään muutakuin makaamaan tuulettimen edessä.
Ei mahdu järkeen miten joku voi asua Australiassa..

Virkulta ideoitu huivi on tässä mallissa ja siihen taitaa hetkeksi aikaa jäädäkin.




Loppui nimittäin lanka. Fiksuna aattelin kerrankin ottaa vaan yhden kerän kutakin, että ei sitten kerry kasapäin lankaa jos jääkin tekemättä. Mutta olishan se pitänyt tietää. Näin siinä aina käy, tai aina silloin kun ostaa yhden kerän lankaa.
Kyllähän sitä kaupasta saa lisää mutta näin kuumalla ei pysty ajattelemaan liikkumista niin pitkälle kuin tää lanka vaatisi.


Sain muuten ihan ensimmäisen haasteeni. Virkulta. Tarkoituksena on kertoa seitsemän tosiasiaa itsestään ja haastaa seitsemän ihmistä samaan jutskaan.

Eli tässä sitä olis 7 faktaa Mirasta;

1. Olen syntynyt Porvoossa 30 vuotta sitten. Ja haikailen muutosta takaisin.
2. Inhoan kutoa ohutta lankaa koska kärsivällisyys pettää ennenkuin tulee valmista.
3. En osaa säästää rahaa vaikka henki olisi siitä kiinni.
4. Inhoan siivoamista niin paljon, että maksan mielummin jollekin kotini siivoamisesta.
5. Olen syönyt viimeiset 3 kuukautta lähes päivittäin Hakasen Leipomon juustotorttua. Katson olevansa riippuvainen ja odotan koska läheiset puuttuvat asiaan.
6. Haluaa isona päihdetyöntekijäksi.
7. Ja nyt se tosi tunnustus eli olen kiinnostunut ihmisen pimeästä puolesta. Mikä tarkoittaa sitä, että olen kiinnostunut esim. sarjamurhaajista ja siitä, mikä niitten päässä napsahti.

Että tällänen tapaus.

Vahingon laitan kiertämään toistaiseksi vain Mirrille ja Kirsille. Koska en nyt keksi ketään muita.