Pari sanaa asiakaspalvelusta

Olen siirtynyt sosiaalipuolen hommista myyntipuolelle, koska kuvittelin siinä törmäävän mukavampiin ja vähemmän ongelmallisiin ihmisiin. VÄÄRIN!!
Olen päässyt läheisesti tutustumaan kirjakaupan toimintaan ja voin vain sanoa, että elämä on täynnä yllätyksiä.

Tässä muutama Oikeasti esitetty kysymys;

Mahtaakohan teiltä löytyä sellasta kirjaa, joka alkaa muistaakseni Koolla vai oliko se Hoolla?
(No daa, Koolla ja Hoolla alkavia kirjoja on MUUTAMA. Pystytkö VÄHÄN tarkentaan?)

Mahtaakohan teiltä löytyä sellasta kirjaa, se on julkasta muistaakseni vuonna 2007 tai 2006?
(Vuosittain julkaistaan aikasta monta kirjaa, että löytyyhän niitä )

Siis, etkö sä oo lukenu näitä? Miten sä osaat suositella mitään?
( Jos myynnissä on n. 1000 kirjaa, ehkä reilusti enemmän, niin paljon luulet keskimäärin menevän aikaa niiden kaikkien lukemiseen? Myyjillä on myös oma elämä, ainakin joillain niistä)

Ai, on kustantajalta loppu? Mä tarvisin sen silti?!
( Joo, mehän ollaan kaikki meedioita ja tiedetään mitkä kirjat myydään loppuun, ja sitä varten meillä on sellanen oma varasto mistä voidaan niitä hakea asiakkaille, jotka TARVII sen.

Ja mun ihan suosikki;
Mä maksan tästä kirjasta sulle 15e?
(Juu, tietty se käy, että 30e kirjasta maksat sen verran, ilman muuta!! Siis eihän kukaan mee maitolitran kans kassalle tyyliin; mä maksan tästä 0,50e !! HALOO!!! )

Totuuden nimissä on sanottava, että valtaosa asiakkaista on mukavia.
Suurimmalla osalla tiettyä kirjaa hakevilla on mukana kirjan nimi tai tekijä tai molemmat, mikä helpottaa löytämistä suuresti. Ja lopuista saadaan kahvitunti- keskustelu materiaalia.

Noniin, siinähän sitä taas olikin. Ja maanantaina virkeänä töihin.



Sparta Rules!!

Puhtoinen lähiöni

On se vaan pojat ihanaa asua tälläisessä wannabe lähiöissä. Tämähän ei virallisesti ole lähiö, koska asutaan kuitenkin suhteellisen lähellä keskustaa ja Wikipedian lähiölistassa tämä loistaa poissaolollaan.
Mutta jos oikea lähiö ja wannabe lähiö tappelis, niin varmasti wannabe lähiö voittaisi.
Asuin lapsuuteni ihan oikeassa lähiössä, joka löytyy listastakin ja siellä oli hiljaista ja rauhallista tähän verrattuna.
Tuntuu, että tää on koko paikka heränny eloon, ja tuottamaan ääntä, kun aurinko on vähän näyttänyt itseään. En ainakaan muista että täällä olis ollut näin paljon elämää aikasemmin. Tai sit musta on vaan tullut kärttyinen ja kyttäävä naapuri.

Mun alakerrassa on baari, joka oli syystä tai toisesta aika pitkään suljettuna, mutta nyt on avannut ovensa kaikille mallasjuomaa haluaville. Se on mallia krapula-aamuna-saatan -piipahtaa-yhdelle-jos-en-jaksa-kauemmaksi, ja kuvittelisin, ettei sinne tosissaan mene kukaan, joka jaksaa kävellä vähän pidemmällekin (krapula aamunahan sitä tunnetusti ei jaksa), mutta se on osottautunut hyvinkin suosituksi.
En pysty edes laskemaan niitä lukemattomia serenadeja,joita ikkunani alla on laulettu selkemisajan jälkeen. Vaikka Juomalaulu ei sieltä romanttisimmasta päästä olekaan..

Tien toisella puolella on sitten vähän tasokkaampi paikka, jossa huhujen mukaan saa ruokaakin.
En ole koskaan vieraillut, koska siellä tarjoillaan myös KARAOKEa...
Sinällään nostan hattua niille, jotka uskaltavat sen listalta tilata, sillä oma lauluääneni on yhtä nautinnollisen kuulosta kun kynnen vetäminen pitkin liitutaulua. Silti, myötähäpeän määrä on tähtitieteellinen kun kuuntelen niitä pahimmin humalassa, ja pahimmin nuotin vierestä laulavia ihmisiä.
Tulee väkisinkin mieleen Idols karsinnoissa tippuneet, itkevät nuoret jotka haukkuu tuomarit, koska "mun äiti sano että mä oon hyvä laulaan".
Niin munkin isä sanoi, kun mä olin 5.v, että laulan hyvin, mutta en mä silti tähtää kansainvälisille areenoille. Ja mikä tärkeintä, joskus äidit ja muutkin sukulaiset ja kaverit vaan VALEHTELEE!

Mutta takaisin asiaan, tässä kun asutaan näppärästi kahden baarin välissä ja homman kruunaa opiskelija-asunnot jotka on myös kivenheiton päässä, on sanomattakin selvää, että meno on taattua, varsinkin näin vappua odotellessa.
Koko viikonlopun täällä oli ilmainen live esiintyminen, joka kaikui ihan jokaisesta ikkunasta jonka ilkesi pitää auki, halusi sitä kuulla tai ei. Ärsyttävintä asiassa oli se, etten tiedä missä tämä aikansa eläneiden wannabe poptähtien, jotka raiskasi joka ainoan suomiklassikon ja risat päälle, keikka oli. Epäilisin kuitenkin jompaa kumpaa baaria tai sitten joku piti minifestarit parkkipaikalla. Vaikka eipä sen väliä, kun ei mulla ole pesäpallomailaakaan.

Juuh, mähän alan pikkuhiljaa täyttämään tämän blokin odotukset ja elämään nimen mukaisesti.
Ei mene kauaakaan kun valitan elokuvissa karkkipussin rapistelijoista ja niistä, jotka eivät kaupan kassalla laita sitä kapulaa omien ostostensa jälkeen. Ja seuraava askel onkin sitten jalkakäytävällä pyöräilijöiden töniminen ajotielle tai mahdollisesti harjanvarsien tunkeminen pinnojen väliin.

Lähdenkin tästä ostamaan pesäpallomailaa ja kurkaan olisko talkkarilta unohtunut harja jonnekin.. sillä välin, nauttikaa maanantaista ja muistakaa, että se mariseva kiusankappale saattaa vaania juuri sinua!

Sillälailla

Tässä on saatu eräänlainen työvoitto näissä käsitöissä, nimittäin otin virkkuukoukun käteeni!
Puolivahingossa eksyi silmiini tämä Himppu Mummun Patalappu ja se tuntui heti välittömästi sopivalta työltä.
Pientä ongelmaa kyllä tuotti tuo ohje aluksi, varsinkin kun mun kone hukkasi ohjeesta valokuvat, mutta kyllä se, kun aikansa tahkoi, alkoi sujua.
Kuvia en voi laittaa kun ei tässä koneessa vielä ole mitään millä muokata niitä.
Voi kuinka kaipaankaan sinua, GIMP!

Mulla sanoi vanha ja hyvin palvellut kone sopimuksen irti vuosien yhteistyön jälkeen ja koitan sopeutua tähän uuteen rakkineeseen.
Aluksi se tuntui niin ihanalta ja nätiltä kun otin sen paketista, mutta se harhaluulo haihtui hyvin nopeasti.
Mikään tässä ei ole siellä missä pitäisi ja kaikki mitä tässä onkin, on väärää.
Veikkaan, että mikrosoftilla on kasa kalliilla rahalla maksettuja insinöörejä keksimässä, miten saadaan mahdollisimmin epäselväks ja epäkäytännöllisiseksi tehtyä koko hoito.
Joka kerta, kun tulee uusi käyttis, se on himpun verran sekavampi kun edellinen.
Älkääkä edes alottako viirustorjunnasta ja palomuureista..
Alkaa närästää (ja pukkaa vatsahaavan) kun pitäis olla vähintään mikrotukihenkilö tai omata joku muu hienolta kuulostava koulutus, että niitten kanssa pärjää. Ja sitten siitä kivasta pitää vielä erikseen maksaa.. huoh..
Ymmärrän ja symppaan ihan täysin niitä kyrpiintyneitä käyttäjiä jotka nykyään kehittelee kellarissaan tietokoneviruksia.

Joo, mulla taitaa olla pieniä sopeutumisongelmia. Oon vannonut Linuxin nimeen siitä asti kun se puoliväkisin laitettiin mun koneeseen ja nyt on vähän syyllinen olo. Niinku olis heränny aamulla väärän tyypin kanssa väärästä sängystä.
Ja muutenkin tuppaan välillä vähän innostuun, kun otetaan puheeksi windows vs linux, mutta nyt lienee parempi lopetella, ennenkun joku Bill Gatesin kätyri tulee ja katkaisee multa yhteydet..

Ja kun nyt vaihdettiin muutenkin kevyempään aihepiiriin, niin katsokaapa meidän Mustikkaa ja nettiyhteyspömpelin hyötykäyttöä.
Tästä voi ottaa mallia kuinka rentoudutaan!!

I`m Back

Taas on mennyt kuukausi poikineen, mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan.
Ja mulla on ollut hyvä syy. Isä ja Mummu leikattiin ja minä sairastelin ite ihan muuten vaan. Käsityötkin on jäänyt muitten kontolle, eli en ole tämän vuoden puolella tehnyt yhtään mitään. Into hommaan on mennyt kun on vaan miettinyt, että päätyykö tässä loppujen lopuksi hautajaisiin, eikä se ainakaan vielä ole palannut.
Tällä hetkellä kaikki on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa ja
toivotaan että tilanne pysyykin niin.


Hyväpuoli kaikessa on se, että nyt olen lukenut enemmän kun kahden edellisen vuoden aikana yhteensä. Jonkun sortin pakoa tulevaisuudesta, vissiin.
Lopettelin äsken Sex Pistolsin basistin, Sid Viciousin elämäkerran, Nuorena kuolemisen jalo taito. Lienee ainoita suomennettuja kirjoja tyypistä, jos ei lasketa Nancyä, ja kovasti tekisi mieli lukea lisää.
Kirja oli ihan mielenkiintonen, vaikka aluks meinasin, etten lue sitä kun tuntui hyppivän kauheesti. Sitä on tottunut siihen, että elämäkerta menee tietyllä tavalla eteenpäin ja mulla otti silmään aina vuosien hyppelyt.
Otin se luettavaksi ihan sen takia, että paras kaveri teini-iässä oli hillitön fani, enkä koskaan oikeen tajunnut, mikä siinä finninaamasessa, hontelossa tyypissä vetoaa. Nyt veikkaan, että se on se naisten hoiva- vietti. Vuoron perään säälitti ja ärsytti tyyppi, mutta lopussa, kun se lopulta onnistui saamaan hengen iteltään, huomasin, että oli tippa silmäkulmassa.
En vaan voi olla ihmettelemättä, miten tyyppi joka ei osaa soittaa, eikä laulaa, eikä oikeen mitään muutakaan, voi nousta Sex Pistolsin keulakuvaksi?? Mutta empä ymmärrä sitäkään, miten voidaan sanoa, ettei Glen Matlock ole alkuperäinen Sex Pistol, kun aikalailla oli kuitenkin bändin ainoa basisti.
Mutta eipä ole lippua ostettu hesan keikalle, kun ei Rottenkaan ole niin söpö enää kun nuorena.

Mulla tuppaa menemään överiksi tälläset "mysteerit" eli luen ihan tolkuttomasti aiheesta ja ostan läjäpäin kirjoja, kunnes se sitten -yleensä kesken kirjan- loppuu kun seinään.
Niin kävin Edie Sedgwick-kirjojenkin. Ostin, leffan innostamana, kasan englannin kielisiä kirjoja ja puolessa välissä kirjaa tuli vaan stoppi.
Olin mökillä muutaman päivän pitämässä isälle seuraa (=vahtimassa ettei se rehki itteään hengiltä leikkauksen jälkeen) ja kun etin itelleni lukemistä sinne, löysin puoleen väliin luettuja kirjoja yhteensä 11 kappaletta. Ja niitä saattaa löytyä vielä lisää jos uskaltaa selata hyllyä eteenpäin. Oliskohan joka keskittymiskyvyn puute, tai jotain..

Ja tässä, kuten tapoihin kuuluu, Sex Pistolsin Pretty wacant. Parasta antia.