Uutta ja vanhaa

Nyt otin sitten työn alle päivittää vähän näitä valmiita juttuja. Ja jos alotetaan ihan uudemmasta päästä, olis vuoro sillä kuuluisalla Feather and Fan Comfort - huivilla.


Lanka on Tinttamarellin poikkeuksellisen pehmeää villa-lankaa jota kului vissiin 2,5 vyyhtiä. Huivin leveys lähentelee 140cm, eli pystyy käyttämään kaulahuivina.






Aikasemmin tein itelleni pyöräily tumput Noron Silk Gardenistä, mitä kului muistaakseni vaan kerän verran molempiin tumppuihin. Tuo Silk Garden on muuten ihan ykkös lankaa. Mulla on jemmassa Kureyonia muutama kerä, mutta jostain syystä en vaan saa siitä mitään puikoille, tiedä oikeen mikä siinä tökkii.
Niin, ja Tampereen Koskikeskuksen - tuskin niitä muualla onkoon, tyhmä - yläkerran lankakauppaan on tullut molempia myyntiin.. Ei hyvä, ei hyvä..



Ja tumputhan tehtiin My So Called Scarf- huivin kaveriksi.







Joo, siinä ne sitten olikin.. Lyhyestä se virsi(kin) kaunis.
Nyt tahkotaan sukkia ihan hulluna jouluksi, päätin kokeilla jälkikäteen tehtävää kantapäätä, kun ei ne perinteiset oikeen luonnistu.
Pieni mahdollisuus on, että jouluna turvaudutaan osto lahjoihin tai kerrankin totellaan sitä, kun kaikki sanovat, ettei tarvi mitään ostaa..


Niin, ja jos joku miettii miltä näyttää maailman kaunein mies, niin se on tässä;

Niin se aika kuluu

Tiedätte varmaan sanonnan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Se on valetta! Olen suunnitellut ja miettinyt ja räknännyt, että laitan kuvia valmiista jutuista tänne ja kirjottelen muutenkin, mutta mitään ei ole ilmestynyt! Voitteko kuvitella? Että ite se pitää kaikki tehdä, näköjään..


Olen viime aikoina taistellut tämän kanssa.
Näin paljon siitä on valmiina ja nyt alkaa olla ikävin vaihe, kun silmukoita on päälle 300 eikä meinaa tila puikolla riittää. Ja tietysti, kun mokaa - mitä teen aika tasaseen - niin on ikävämpi purkaa.


Kattelin tuota ohjetta joskus kaaaauan sitten ja tyrmäsin sen koska oli englannin kielellä. Mutta nyt tapahtui jotain aivan käsittämätöntä, tähän maailman aikaan, ja sain sen suomeksi joten olihan se pakko ottaa puikoille heti, kun sattui olemaan sopivaa lankaakin.

Oon hehkuttanut tätä tarinaa jokaiselle joka viitsii kuunnella, joten kerron sen teillekin, vaikka opetuksena siitä, että vielä löytyy ihania ihmisiä jotka viittii tehdä jotain muille ja muiden puolesta. Ihanhan tässä silmäkulma kostuu kun fiilistelee..

Kyselin joku aika sitten Neulomossa, josko joku sattuisi tietämään tuon tai vastaavan huivin ohjetta suomen kielellä ja kun kävin seuraavan kerran katsomassa sähköpostin, oli sinne ilmestynyt suomenkielinen ohje tuosta huivista. Joku oli sen vartavasten suomentanut ja vielä kaupan päälle tehnyt salapoliisi työtä kun oli etsinyt osoitteen! Siinä jäi meidän perheen pessimistiltä monttu auki kun selaili sivutolkulla suomenkielistä ohjetta.

Olenhan mä siis aina tiennyt, että kässy-puolen ihmiset ovat avuliaita ja jos jossain palstalla sattuu kysymään neuvoa johonkin, niin melkein samanpäivän aikana sen saa. Ilman vittuilua, mikä tuntuu olevan se vallalla oleva tapa hoitaa asioita.
Mutta se että joku näkee noin paljon vaivaa tuntemattoman ihmisen takia, löi ällikälle jopa kässy-asioissa.
Tai en tiedä, vaikka se olisi ihan joka päiväistä, mutta ei ole kyllä mulle moista ennen tapahtunut.

Että KIITOS vaan @@@ !!


Joo, ja ostin tänään uudet lenkkarit. Pitäs saada vyötäröä vähän kavennettua ja aattelin suunnata kuntosalille, joten mikäs sen parempi tekosyy shoppailla.
Ja ne on niin söpön värisetkin, että..

Kasa lankaa ja ryöstetty orava

Joo, olin taas siellä metsän keskellä miettimässä syntyjä syviä.
Mulla on joku kriisi ollut jo pidemmän aikaa. Vissiin se kuuluisa 30 ikävuodesta johtuva.
Oon haalinut läjäpäin kirjoja mitä olen lapsena lukenut ja mitä mulle on luettu (Topi ja Tessu on Paras!) ja nyt se alkaa leviämään jo teini- ikään.
Kierreltiin faijan kanssa kirppareita ja bongasin sieltä mukaani mm. Poisonin, Skid Rown KASETIT !
Oon ihan mukana tässä Ipod touhussa mutta onko se joku hemmitin nostalgia-syy, että pitää olla kasettina? Koska silloin kun minä olin nuori ei vielä ollut mitään CD-levyjä (ne vasta tekivät tuloaan, nopeasti,en mä sentään niin vanha ole).

Kotiuduttuani esittelin Miehelle saalistani ja perustelin ostokseni sillä, että nyt kehtaa jo myöntää, että teininä tykkäsi Poisonista ja mies kattoi tyhmän näköisenä mua ja kysyi; "Jaa kehtaa vai?"

Eli teen nyt tässä ihan julkisesti pellen itsestäni ja myönnän dikanneeni Poisonia!
Samaan syssyyn vois laittaa tietysti sen Skid rown, Gunnarit, Warrantin, Extremen, ja ( ei niin nolot ) Lords of the New Churchin ja Metallican. Deal With It!!








Ja jottei mökkeily olisi ihan tylsää pähkimistä, päätin tutustua luonto-äidin ihmeisiin; oraviin.
Meillä on siellä piha kuusessa kaksi oravan pesää ja pihassa pikku-kurret ja vissiin niiden vanhemmat vetää hirveetä rallia. Välillä oli pakko käydä tarkistamassa onko ne vielä koossa, kun pikku-kurreilta meni laskut pieleen ja päätyivät oksan sijaan peltikatolle. Mutta raatoja nolla!







TASSUT YLÖS!!

KÄVYT VAI HENKI ?

(henki, mutta käpyihin et sitten koske!!)












Lankaa oli kertynyt järkky määrä poissa ollessani. En ole ihan varma mistä kaikki oli tullut mutta vahva veikkaus on huutonet. Pitäis laittaa joku kielto-systeemi tähän koneeseen, vissiin..
Paketteja oli yhteensä VIISI odottamassa eteisessä.

Elossa

Niin se sitten taas, se kuuluisa luonto-äiti, antoi näytteen huumorintajustaan. Kun pääsin haukkumasta kesä-ilmat liian viileiksi, se löikin päälle henki-pois-helteet. Viimeiset viikot olen maannut X-asennossa sohvalla, aina samassa kohdassa mihin täysillä puhaltava tuuletin oli millin tarkasti ohjattu. Missään muualla ei tuntunut mitenkään päin mukavalta olla.
Mökillä ollessa kyllä kokeilin uimista, mutta mitä viilentävää on kertaalleen kiehautetussa järvivedessä lillumisessa?? Ei niin mitään!

Mökillä oon tässä kerennyt käymään jo pariinkin otteeseen ja toisella kerralla tajusin ottaa kamerankin mukaan, eli tässä vähän kesä-muisteloita..


Venerantaan oli eksynyt kasa lintuja, väittivät niitä Kanadanhanhiksi. Zoomi mun kamerassa on suht huono ja kun matkaakin oli ilman laituria paljon, ei tästä kuvasta saa paljonkaa tolkkua, mutta pakko oli yrittää. Kaupunkilainen maalla..


Muutaman tunnin uistelun jälkeen alko ymmärtää miks ihmiset tykkää olla järvellä/merellä. Siellä ei ole hyttysia ja maisemat on vaan niin upeita ja tällänen vähemmän romanttinen tapauskin alko miettiä, että miks ei mukana ole "se joku oikea", vaikka onhan se laatuajan vietto oman Isänkin kanssa ihan hienoa. (Se kun ei naura, vaikken uskalla koskea kalaan)


Tässä meidän saalis, 3 kuhaa, jotka pääsevät osaksi ruokaketjua suolattuna ja savustettuna.


Käsityö osasto on vähän rempallaan nyt. Mökillä sain valmiiks toisen rukkaskintaan ja se odottelee nyt kaveria koska on hirmuisen ujo poseeraamaan kameralle yksin. Jouluun ei ole enää pitkä aika..
Lisäks oon aloittanut My so called scarfin tekemisen jämä-noroista, mihin jouduin tilaamaan lisää noroa. Juonia eikö totta?
Mielessä on myös muutama prokkis mutta niistä ei mitään pääse ulos asti koska tungos on kova.
Niin, ja onhan sitä valmistakin.. mun kassi-tempaukseen tekemä laukku on vihdoin saanut sangat! Otan siitäkin kuvan kun saan tuon rakkineen ladattua.


Tämä oli nyt vähän tälläinen oksennus-postaus kun paljon on tapahtunut, kuukaudessa yleensä kerkiää, ja kaikki pyrkii vaan ulos. Eli tulos on ihan sitä itseään.

Mikä kesä?

Pitäs tässä pakkailla pakaaseja mäkille lähtöä varten, mutta motivaatio on nollassa.
Mun piti mennä sinne makoilemaan riippukeinuun ja ruskettumaan ja tietysti siinä sivussa piti tehdä vähän käsitöitä, mutta ei näillä ilmoilla kyllä ilman pilkkihaalaria mennä makoilemaan mihinkään, siis ulkosalle.

Olen hakenut jopa Valvomosta apua tähän alakuloisuuteen, mutta alkaa vaan nyppiä sellanen ilakointi. Ei siellä hietsussakaan hääviä näillä keleillä ole! Ja aivan turha väittää muuta.

Mutta ei auta itku näilläkään markkinoilla joten laitan teille vielä jotain kivaa minkä parissa viihtyä nämä viikonpäivät jotka olen poissa.

Ensin jotain ajankohtaista ja ajattelemisen aihetta antavaa;



... ja sitten jotain kevyttä, herkkää ja vähän huumoriakin.. ( ne hiukset, ne hiukset )

Valmista on

Nyt alkanee sitten se vieroitus vaihe, kun kakkos ET on valmis.
Ettei käy niinkuin Virkulle joka kieltää ongelmansa ja tekee vaan kännykkäpusseja nykyään ;)

Laukun teko meni yllättävän mutkattomasti, vaikka hieman taistoa oli korkeuden kanssa. Olisin halunnut tehdä korkeamman kuin mitä ohjeessa, mutta jos olisin tehnyt -tai siis kun tein - yhden kuvion enemmän, siitä olisi tullut aivan liian korkea. Ja taas purettiin..
Eli korkeus on sama kuin ruskeassa ET;ssä mutta sanka on lyhyempi. Aika paljon lyhyempi. Ruskeassa tein siitä liian pitkän ja nyt oottelen että koska siitä tulee perässä vedettävä malli, se kun tuntuu venyvän ihan silmissä.


Lanka on virolaista villalankaa ja sitä kului n. 100-150g.
Koko on 30/40cm ja hihna on n. 70cm.
Reunaan tein kerroksen puolipylväitä, niinkuin joku fiksu neuvoi. Katellaan miten käy.

En tiedä liottelenko kuumassa vedessä vai annanko olla tälläisenaan. Pelkään että onnistuisin pilaamaan sen ja sit harmittaisi.

Mieli tekisi laittaa vuori, mutta en ole ainootakaan sellaista tehnyt ja tuo ompelu ei ole oikeen mun juttu ollut koskaan että vähän jänskättää. Eli jos jotain vinkkejä asiaan löytyy niin mielellään otetaan vastaan.
En kyllä tiedä että kannattaako tälläseen laukkuun edes laittaa vuorta, mutta oon täällä katellut noita laukkuja ja kyllä se vuori tekee laukusta ihan toisen näköisen. Puhumattakaan siitä käytännöllisestä puolesta, ei putoile tavarat raoista, jne.


Ja loppuu vielä se perinteinen, eli musaa. Tää on ehkä maailman kaunein biisi ja vielä 80-90 luvulta, kelatkaa..

Sukkapuikot järjestyksessä, muut ihan levällään

On sitten ET- laukku ongelma tullut mullekin tutuksi. Virkulla meni se todella pahaksi ja teki laukkuja ihan kasapäin, ennenkuin sitten eräänä päivänä vaan koukku putosi lattialle ja Täts It ja loput kirjeessä.
Toivon että mulla ei tauti etene noin pahaksi mutta pahalta näyttää koska toista ollaan jo tekemässä.
Oonkin miettinyt, että kun minä en ole yhtä nopea virkkaamaan kuin Virkku, niin eikös se tarkoitakin sitä, että tautikaan ei etene yhtä nopeasti kuin Virkulla? Eikös?

Ja tältä se sitten näyttää, ilman salamaa vissiinkin..



Äiskä alkaa vihdosta viimein hyväksyä mun kutomis-innostuksen ja nyt pyrkii vaan saamaa puikot johonkin ojennukseen, etteivät loju pitkin kämppää.
Oli tehnyt siskonsa työverstaalla, ja epäilen, että myös siskonsa avustuksella mulle yllärin. Puikkotelineen!




Se oli piiikkasen liian pieni isoille puikoille, mutta koukut ja sukkikset mahtui siihen paremmin kuin hyvin.
Ja tilasin seuraavaksi vähän isomman, isoille puikoille. Ei tainnut Äiskä tajuta, mihin päänsä lykkäsi.. Mutta mää tykkään!


Ja näin loppuun vielä, kuten tapoihin jo kuuluu, jotain pientä kivaa.
Tällä kertaa kysymme; "mistä yleissivistävästä elokuvasta tämä biisi on?"
Oikein vastanneitten kesken arvotaan kerä, pari, lankaa. Ja vastaukset kommentti looraan, tietty.

No nyt se on valmis

Olen taistellut sen kanssa kynnet ja muut käden osat verillä mutta nyt se on valmis. Perkele!



Niin ikävää kuin se välillä olikin, varsinkin pohjan teko ja tuo perhanan hihna, aloin tekemään villalangasta uutta.
Löysin kaupasta virolaista violetti-oranssi-vihreää villalankaa ja siitä saattaa tulla hieno. Tai sitten ihan järkky, mene ja tiedä.
Idea tuli yllättäen Virkulta joka tehtailee näitä ET-laukkuja ihan työkseen. Hää oli tehnyt raidallisen kassin ja ainakin se näytti ihan kivalta.
Ja aattelin dipata sen lämpimään veteen jos saisin sen jollain ihmeen keinolla huopumaan vaan hiukkasen, että pitäisi kuosinsa eikä löpsähtäisi. Eikä myöskää huopuisi ihan vallan, jolloin kaikki kivat kolotkin katoaisi.

Mä oon katsokaas niin vähään tyytyväinen ja vaatimaton ;)


Ja taas tähän loppuun jotain pientä kivaa, eli kuka pelkää kummituksia?????

Se vanhuus, se vanhuus

Nyt se sitten on virallista; tästä ei enää nuorruta.
Eilen pamahti selkä niin, että tänään sen kuuluisan kirkon kellonsoittaja näyttäisi hyväryhtiseltä.
Ei siinä sitten muuta kun relaksantit kehiin ja loppupäivä menikin sopivassa sumussa.
Mitä seuraa tää yö huhkiminen kun kooma alkaa helpottaa.
Kävin morjestamassa Iskää sairaalassa ja hoitsut näytti siltä, että kipittivät ensitöikseen tarkastamaan lääkekaapin kunnon. Kun eihän sitä koskaan tiedä..

Huomenna jos ei tää ala helpottaa, niin loppuu se kuuluisa huumorintaju.

Tiedättehän te kun elokuvissa ihmiset kävelee iloisena ja hilpeänä, askel keveänä ja taustalla soi aina joku kiva biisi. Normaalisti se on tietysti Yelloa mutta ei pojat, ei tänään.
Usein kävellessäni oon miettinyt mikä biisi soisi just sillä hetkellä ja tänään tajusin mikä olis mun sellanen overall-biisi. Eli siis sellanen paremman-puutteessa-perus-biisi.
Ja se on tämä.



Ja jos joku jostain mystisestä syystä ei tiedä mitä tarkoitin Yellolla, tässä olis.




Siis mitenkä niin mun elämä on tylsää ja mulla ei ole todellisia asioita mitä miettiä???

Vanha se vaan jaksaa vääntää

Se on sitten Tammerfest festattu ja jälkilöylyt kärsitty.
Torstaina oli tarkoitus mennä kattomaan PMMP;tä mutta olivat pirulaiset myyneet kaikki liput.
Ja kun en ole hirveä fani niin en ajatellut hommata niitä etukäteen. Mikä oli virhe.
Päädyttiin kattomaan jotain vähemmän hyviä ja vähemmän kuuluisia bändejä festaripuistoon josta matka jatkui lähimpään baariin.
Olen varmaan nyt virallisesti vanha kun en jaksanut enää innostua parikymppisten parinhausta. Loppuilta istuttiin sitten kaikki 4 naista pöydässä naputtamassa tekstiviestiä omalle kullalle, että kiva kun oot olemassa. Helvetillistä olis jos pitäis vielä seuraa ettiä tässä iässä. Vai oltiinkohan me sittenkin vaan väärässä baarissa??

Seurauksena tästä hurjasta festaamisesta Perjantai 13 sitten olikin nimensä veroinen. Tiesi taas juoneensa - mitä masentuneena ei tajua ennenkuin vasta seuraavana päivänä - ja Miehen vittuilu ei asiaa auttanut juurikaan. Tiedän, että sääli on sairautta mutta tarviiko sitä vahingonilonsa näyttää niin "näkyvästi"? Eikö sitä voi vaan hiljaa nauraa sisäänpäin?

Käsityö rintama sen sijaan voi hyvin. Nyt kun olen vanha, saan rauhassa virkata ja kutoa, koska sitähän vanhat naiset tekee.
Aloitin ET;ssä olleen laukun ja tehtyäni pohjan 6 kertaa, sain silmukkaluvuksi 160 ja pääsin tekemään muutakin. Pari kertaa olen purkanut nekin, mutta hiljaa hyvä ja silleen.
Laitan kuvia kunhan saan kameran takaisin hoidosta.

Ja näin lopuksi - ja koska kuvattomat postaukset ovat typeriä - teille hieman vanhempaa musiikkia, aiheeseen sopivasti.



Ja omistan tämän nuorelle Jussille jonka kanssa kinasimme onko tämä Limp Bizkitin oma biisi vai ei ;)

Lankaa, lankaa, lankaa

Tänään kävin pitkästä aikaa lankakaupassa. Päässä pyöri Virkun käsky mennä sinne ja tänään sitten pinnistin. Jeee!

Oikeasti kävin Äitin kanssa kaffettelemassa ja samalla poikkesin hakemassa huiviin lisää lankaa.
Rahatilanne huusi hoosiannaa, kuten yleensä lankakaupassa, koska ei olisi ollut taloudellisesti viisasta shoppailla, mutta minkäs teet.

Nyt vaan ootetaan inspistä huivin tekoon kun tekisi vaan mieli virkkailla pipoa. Novitan lehti ilmestyi tänään ja odotukset ei ollu kovin korkeella, kun viime lehdet ei ole tarjonnut kauheesti mun silmää miellyttäviä juttuja, mutta sepä pääsi pirulainen yllättämään.
Ihastuin mm. 7 veikka-liitteen virkattuun baskeriin ja siihenkin oli pakko ostaa lankaa. Koskaan kun ei tiedä milloin kylmä yllättää..
En vaan ole keksinyt mikä noissa baskereissa viehättää, kun teen niitä läjäpäin mutta käytön kanssa on vähän niin ja näin.
Siihen kuuluisaan ET- lehden kassiin meinasin ostaa lankaa, mutta onneksi käteinen loppui ja pankkikorttia ei ole.
Pakko koittaa saada noita vaiheessa olevia valmiiksi ennenkuin alottaa uutta. Mulle tuon laukun teko kun ei ole mikään välipala vaan ihan täys päivällinen.


Ja näin lopuksi vielä jotain ekstraa kaikille kissa ihmisille!

Huoh...

Sitten kun on lämmin ilma, niin se tosissaan on LÄMMIN.
Henki meinaa lähteä eikä pysty tekemään muutakuin makaamaan tuulettimen edessä.
Ei mahdu järkeen miten joku voi asua Australiassa..

Virkulta ideoitu huivi on tässä mallissa ja siihen taitaa hetkeksi aikaa jäädäkin.




Loppui nimittäin lanka. Fiksuna aattelin kerrankin ottaa vaan yhden kerän kutakin, että ei sitten kerry kasapäin lankaa jos jääkin tekemättä. Mutta olishan se pitänyt tietää. Näin siinä aina käy, tai aina silloin kun ostaa yhden kerän lankaa.
Kyllähän sitä kaupasta saa lisää mutta näin kuumalla ei pysty ajattelemaan liikkumista niin pitkälle kuin tää lanka vaatisi.


Sain muuten ihan ensimmäisen haasteeni. Virkulta. Tarkoituksena on kertoa seitsemän tosiasiaa itsestään ja haastaa seitsemän ihmistä samaan jutskaan.

Eli tässä sitä olis 7 faktaa Mirasta;

1. Olen syntynyt Porvoossa 30 vuotta sitten. Ja haikailen muutosta takaisin.
2. Inhoan kutoa ohutta lankaa koska kärsivällisyys pettää ennenkuin tulee valmista.
3. En osaa säästää rahaa vaikka henki olisi siitä kiinni.
4. Inhoan siivoamista niin paljon, että maksan mielummin jollekin kotini siivoamisesta.
5. Olen syönyt viimeiset 3 kuukautta lähes päivittäin Hakasen Leipomon juustotorttua. Katson olevansa riippuvainen ja odotan koska läheiset puuttuvat asiaan.
6. Haluaa isona päihdetyöntekijäksi.
7. Ja nyt se tosi tunnustus eli olen kiinnostunut ihmisen pimeästä puolesta. Mikä tarkoittaa sitä, että olen kiinnostunut esim. sarjamurhaajista ja siitä, mikä niitten päässä napsahti.

Että tällänen tapaus.

Vahingon laitan kiertämään toistaiseksi vain Mirrille ja Kirsille. Koska en nyt keksi ketään muita.

Heipä hei ja hyvää iltaa

Elikkä, juu, olen hengissä!
Vaikeroin vuosisadan pahimmassa flunssassa jonka juhannuksen helteet toivat mukanaan. Mutta hengissä..

Olen yrittänyt viime viikot käydä koulua ja olla isommin masentumatta, ainakaan enempää ja siinä on sitten kaikki muu jäänyt toiselle sijalle.
Koulu loppuu tän viikon jälkeen ja toivon että tää masentunut ja vetämätön olo katoaa samalla.

Juhannuksen olin ukon ja isän kanssa mökillä ruokkimassa paarmoja ja alkoi tuntua siltä että elämä voittaa. Kummasti siinä sielu lepää kun saa makoilla riippumatossa ja aurinko paistaa täydeltä terältä.
Nyt vaan hoidetaan tämä viikko kunnialla läpi - räkä poskellä, mutta silti -
ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Käsityö osasto koittaa pistää hanttiin ihan tosissaan. Villatakin hihat pykii edelleen paikallaan ja kiemura-huivi mitä aloin virkkaamaan ennen jussia, on heikoissa kantimissa sekin.
Kolme kertaa jaksoin sen purkaa vääränlaisten levennyt/kavennus juttujen takia mutta kun tänään sen neljännen löysin repun pohjalta uimassa ananaksen makuisessa kivennäisvedessä -mikä muuten kuivuneena haiseen pirun pahalle- ajattelin luovuttaa.
Ja kokeilla miten Virkun palahuivin teko onnistuisi.

Mutta masentumaan en enää suostu :)

Blaaah..

Nyt on sellaista matalalentoa, ettei ennen ole nähty. Jonkun sortin masennus on hyökännyt kippuun suht kovalla voimalla.
Kaikki energia on jollain muulla ja se näkyy.

Virkkuut on jäänyt jonkun muun tehtäväksi ja Noro-takin takakappalekin tuntuu junnaavan paikallaan.
Ihan sama vaikka kymmenen kerrosta kutoisi niin ei se pitene.
Tässä joutuu varmaan tilaamaan lisää lankaa kun tuo syö kaiken tätä menoa.

Mustikin ihmettelee, että mikäs kumma se tämä on




Isän tilanne ei ole hyvä sekään, mikä tietty vaikuttaa muhun. 24 kausi 3 on nyt menossa ja kohta varmaan joutuu kattomaan 4 kauden uudestaan.
Mähän siis olen katellut 24:sta ja kutonut, koko sen ajan mitä isä on sairastanut. Vie aika hyvin ajatuksia pois kun kattelee ameriikan maan suurta sankaria työssään. Terapiaa, jonkunlaista, kaiketi.

Mutta nää kolmenkympin kriisit, sun muut elämän tarkoituksen miettimiset ei ole mitään kevyttä
mietittävää. Varsinkin kun ressaa kymmentä hukkaan heitettyä vuotta.
Ja tässähän se on, koko paska kauniissa paketissa.






Pink Floyd - Time

Ticking away the moments that make up a dull day
You fritter and waste the hours in an off-hand way
Kicking around on a piece of ground in your home town
Waiting for someone or something to show you the way
Tired of lying in the sunshine staying home to watch the rain
You are young and life is long and there is time to kill today
And then the one day you find ten years have got behind you
No one told you when to run, you missed the starting gun
And you run and you run to catch up with the sun, but it's sinking
And racing around to come up behind you again
The sun is the same in the relative way, but you're older
And shorter of breath and one day closer to death
Every year is getting shorter, never seem to find the time
Plans that either come to naught or half a page of scribbled lines
Hanging on in quiet desparation in the English way
The time is gone the song is over, thought I'd something more to say

Sunnuntaita

Taas on aika kulunut vähän liian nopeesti. Oon ollut sairaslomalla koulusta ja koneella istunut melkein koko ajan. Tosin mun ikivanha koneeni on sitä mallia minkä pitää antaa viiletä aina välillä, mutta hyvä niin, että on tullut syötyäkin välillä.

Tämä on mun uusi raamattuni ja sitä olen opetellut melkein kaikki vapaa aikani.
Se vähän mitä on jäänyt jäljelle, oon etiskellyt kuvia ja koittanut saada niistä jotain aikaseksi.
Harjoitteluahan se vielä on mutta oon jäänyt kyllä ihan koukkuun.

Se on tietynlaista päiväkirjan pitämistä kun asiat mitä päässä liikkuu saa muokattua yhdeksi kuvaksi. Siinä on kaikki mistä tykkää tai ei tykkää ja niinhän sitä sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

joo'o, kyllä kissatkin lentää

Olen hieman jämähtänyt lentäviin kissoihin.
Mutta väittäähän ne, että lehmätkin lentää, niin miksei kissatkin??

Kissatkin lentää..

Leikin viime yönä Gimpillä ja kun piti nukkuakin, niin jatkoin aamulla. Tämän sain aikaiseksi.




Toivoisin, että ette arvostele järeällä kädellä, tämä kuitenkin on ihan ensimmäinen kuva mitä tuolla ohjelmalla tein.
Tai oikeestaan ensimmäinen kuva ikinä, koska Paint shopilla tehtyjä kuvan rajaamisia ei lasketa.
Ohjeet on kohtalaisen hyvät, mutta vaikeuksia tuottaa kieli. Mun ohjelma on englannin kielinen ja ohjeissa käytetään suomenkielisiä käskyjä niin niitten oikeitten ettiminen vie oman aikansa.
Mutta kyllä se vaan on hirmu mielenkiintoista.

Äitejä ja maskotteja

Se on sitten Äitienpäivä juhlat juhlittu. Meillä on tapana mennä Mummulaan ja niin tehtiin tänäänkin. Annettiin kortteja ja lahjoja ja kukkasia kasapäin.
Ihan kivaahan se on, että Äitejä juhlitaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että monilla on se käsitys, että kunhan tänään on Äidille kiltti niin muut 364(?) päivää vuodessa voi olla vittumaisia sille.
Muutama tuttu käy tapaamassa äitiään pelkästään jouluna ja äitienpäivänä ja väkisinkin sitä ihmettelee, että eikö ne äidit tajua, että se on pirunmoista teeskentelyä?? Vai onko se vaan kiva että käy silloin kun muuten tapais vaan jouluna?

Joo, näin syvällisiä meillä mietitään..


Oon muuten ottanut ilmeisen tosissani tämän maskotti virkkauksen. Nyt valmiita ovat Pink Lady ja Kalervo Nalle.
Pink pyyteli että tekisin sille takin, joka niitten "jengillä" on, mutta on vielä harkinnassa.





Muuta ei sitten käsityö saralla ole saatukaan aikaseksi. Norot pölyttyy vielä vaan muovikassissa ja oon miettinyt, josko tekisin niistä huivin.
Koukussa-kirjassa oli yks mitä oon miettinyt ja jonkun blokissa oli tehty se juuri Norosta ja se oli hieno. Joten ehkä aloitan sen seuraavaksi, kesäkin tulee, niin kyllähän sitä kaulahuivin tarvii..

Muuten koko viikko menikin melkeinpä töissä. Oli viimenen viikko Itkupillissä ja lähemmäs viikonloppu tuli, sitä pidempiä päiviä aloin olla töissä. Eilen myöhästyin saunastakin kun en raaskinut lähteä. Harmittaa tosissaan kun jouduin lähtemään sieltä. Kerrankin oli sellanen duuni mitä tykkäs tehdä. Nyt tarvii taas alkaa askartelemaan pöytälaatikkoon.
Vaikka hyvä puoli takasin kouluun menossa on se, että tulee lähettyä aikasemmin kotiin ja kerkiää täälläkin tekemään jotain. Kerkiää koneellekin useammin.

Oon yrittänyt opetella kuvan käsittelyä silloin kun oon kerennyt koneelle, mutta tuntuu ettei ole toivoa. Onneksi sain apua Ingridhalta ja Villasukalta. Nyt tiedän edes jotain. Mies on laittanut mun koneeseen Gimpin se on hiukan erilainen kun aikasemmin ollut Paint shop. Ja kun se on vielä englanniksi..
Ehkäpä alan painostamaan Miestä, että ettii suomenkielisen version siitä. Ei huono idea, paitsi
jos Mieheltä kysytään.

Täti on ollut ahkera

En tiedä miten olen töiltäni kerennyt mutta poikkeuksellisen ahkera olen ollut.
Deep Purplen jälkeen olen aloitellut sille tyttöystävää, mutta pahasti näyttää siltä että tyttöystävä on jo löytynyt.
Herra Purple on päätä pahkaa rakastunut Lyyliin.
Eli kohta valmis kisuliini menee vissiin lahjaksi, että sekin saa ansaitsemaansa ihailua.

Lisäksi olen tehnyt äitien päivä kortteja. Mun äiti saa niitä kasakaupalla.




Ei vaankaan. Siinä on anopille, mummulle ja kaverin äitillekin kortit. Mä nautin suurta luottamusta sukulaisten ja kavereiden suunnalta kun pyydetään tekemään jotain eikä sen tarkemmin selvitetä että minkälaisia. Tuntuu ihan kivalta moinen.

Sit olen ollut ahkera shoppilussakin. Tilasin lankakaupasta 600g Noron Silk Gardenia. Se on mun ykkös suosikki ja oon pitkään halunnut tehdä siitä takin mutta pudjetti on ollut toista mieltä. Ei nimittäin ole mitään halvinta mahdollisinta lankaa, mutta kauneinta kyllä. Nyt syön kynsiä seuraavan kuukauden ja teen takkia.

Siihen se ahkeruus sitten taitaakin loppua.

Deep Purple ja lauantai

Osallistuin Maskottien tekoon ja nyt se on valmis.
Saanen esitellä; Deep Purple



Kaverin teko ei ollutkaan ihan niin pala kakkua kuin kuvittelin. Käsien kanssa tuli ongelmia kun niistä meinas tulla niin ohuet etten pystynyt enää virkkaamaan.
Mutta nyt sillä on kunnon lapiot käsinä niinkuin miehellä pitääkin.

Nimen kaverille keksi Mies. Kysyin että minkä näköinen kaveri on kun piti nimi keksiä ja Mies katto mua kun vähä-älyistä; Deep Purple. No Daaa..

Sille pitäisi vielä tehdä tyttö ystävä. Ajattelin vaaleanpunaista puuvillalankaista tytsyä. Herra ite on tehty maijasta ja iiiihan ohuesta mohairista jonka toin tallinnasta.

Mies odottelee että meen kattomaan leffaa sen kanssa joten en viitsi antaa sen odottaa kauempaa, elikkäs hyvää illan jatkoa!

Kusti polkee ja vali vali

Harvoin saan postissa muutakuin laskuja. Tänään oli kuitenkin poikkeus. Olin jo unohtanut että olin huutanut itselleni lukemista ja tänään oli napsahtanut luukusta kirja.



En ole paljonkaan lukenut englannin kielisiä kirjoja ja muilla kielillä sitäkin vähemmän.
Mutta tätä ei löydy meidän koti kielellä, eli ei auta, ei..
Ja hyvää se tekee hiukan harjotella, kun vieman aikaa sitten en pystynyt ilman sanastoa kirjottamaan meiliä. Ja piti vaan ilmottaa että maksettu on..

Vappu meni ihan mukavasti. Olin maanantaina töissä niin myöhään kuin kehtasin, ettei aleta syyttää mielistelystä ja illan mietin kotona miksen minäkin ole nuori ja into piukassa menossa ulos -satoi tai paistoi - ryyppäämään.
Sen sijaan minä kävin yöllä soittamassa alakerran ovikelloa ja valittamassa. Ei muuten mutta oli musiikki sen verran kovalla että pelkäsin ikkunoitten tulevan sisään. Ei taida ihmiset tietää että kun pitää musan pienemmällä, kuulee myös kaverin puhetta, ettei tarvi huutaa.

Sopii muuten yrittää tuntea itsensä nuoreksi ja "antaakaikkienkukkienkukkiavaan"-asenteella eläväksi kun seisot pyjama päällä rappukäytävässä yöllä kello 2.00 soittamassa naapurin ovikelloa ja käskemässä laittamaan musiikkia pienemmälle. Ei meinaan onnistu!!
Mutta amatöörithän ne ryyppää pakollisina juhlapyhinä.. Eikö??

Huh Huh...

Nyt alkaa päästä jyvälle tästä touhusta. Vielä hiukan hiomista olis kyllä, mutta toivotaan että ei arvostella kovalla kädellä.